Tohtori, kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrysen presidentinvaaliehdokkuus merkitsee puolueen linjan terävöitymistä ulko- ja sisäpolitiikassa. Tämä onkin välttämätöntä kannatuksen palauttamiseksi lähemmäs aikaisempia huippulukemia. Presidentinvaaleista tulee eräänlainen kansanäänestys Nato:sta. Ehdokkaat Niinistö ja Lipponen ovat selkeitä Nato-miehiä, vaikka kampanjassa varmaan peittelevätkin suurinta innnokkuutta. Väyrynen puolestaan edustaa keskustan enemmistön kielteistä Nato kantaa.

Eurooppa-politiikassa tulee mielenkiintoinen kisa. Lipponen halusi Suomen EU:n yhtimeen ja yhdessä Niinistön kanssa rahaliittoon. Nyt Katainen ja Urpilainen ajavat Suomen sivuraiteille ja paitsioon. On siinä herroilla perustelemista omien touhusta. Väyrynen on EU:n kriitikkona uskottava ehdokas nostamaan esille EU:n uudistamislinjoja.

Sisäpolitiikassa Väyrysen linja on aina ollut maan tasapuolisen kehityksen puolustaminen ja yksisilmäisen metropoliajattelun vastustaminen. Tämä sopii hyvin koko puolueen linjaksi. Yhteiskuntapolitiikassa Paavo on aidosti heikompien puolella. Köyhän asian hoitaminen on jatkossakin meille aattellinen kysymys. Paavo tarvitsee nyt koko puolueen yksimielisen ja konstailemattoman tuen. Johdolla on tärkeä rooli rivien suorana pitämisessä. Harha-askeliin ei ole varaa. On jopa eduksi mikäli erillistä jäsenvaalia ei tarvitse järjestää. Se repisi turhaan muutenkin hämmennyksen tilassa olevaa kenttää. Meillä on osaava, kokenut ja vahva ehdokas, jonka uskallamme laittaa kaikkiin mahdolllisiin väittelyihin vaaleissa. Tieto ja taidot kyllä riittävät. Ei kun vaalityöhön Paavon puolesta.